Tauon jälkeen sain pensselin jälleen käteeni. Tämä viikko on ollut taistelua oman egoni kanssa. Pelot ja negatiiviset uskomukset ovat tulleet näkyville, jotta voin tunnistaa ne ja jälleen valita valon ja rakkauden. Kai se on tätä kevään levottomuutta. Maalasin viikolla ensin keltaisen pohjan, sillä tarvitsin sen valoa ja toivoa. En ole koskaan ollut keltaisen värin fani, mutta jostain syystä tänä keväänä olen sitä kaivannut. Katselin keltaista taulun pohjaa muutaman päivän, odottaen inspiraatiota ja sainkin unessa maalaukselle nimen, ja kuva alkoi kehittyä kun sain pensselin käteeni. Uni muistutti toivosta ja valosta ja loi uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Sitä tämä maalaus haluaakin tuoda itse kullekin. Antaa kuvan puhua tällä kertaa enemmän kuin sanojen... <3

Siinä se nyt on. Ulos "puristettu" teos, siltä se ainakin tuntuu. Ei ollutkaan helppoa visualisoida ajatuksia näin suuresta aiheesta. Maalaus odotti monta päivää keskeneräisenä seinän vierustalla, kiireisinä päivinä en edes halunnut jatkaa sen maalaamista, tuntui, että se antoi odottaa. En tiedä vieläkään, onko se valmis, mutta joskus on päätettävä, että nyt on hyvä, täydellistä sen ei tarvitsekaan olla. Ehkä se kuvastaa sitä, ettei me ihmisinä olla koskaan valmiita eikä meidän tarvitse "pyrkiä" täydellisyyteen, vaan oikeastaan olemme täydellisiä kuninkaita ja kuningattaria juuri sellaisina kuin me olemme. Liian usein annamme ympäristön paineiden vaikuttaa olemukseemme ja ajatuksiimme sekä tekemisiimme, haluamme hyväksyntää muilta ja kuuntelemme muiden neuvoja siitä, mikä on meille hyväksi.

Maalaus kehoittaa pysähtymään ja kuuntelemaan sisintämme, sitä syvintä olemustamme, jossa olemme kaikki yhtä. Vain oma sisimpämme on tarpeeksi luotettava neuvonantaja. Tämä neuvonantaja asuu meissä, ja on oppaanamme kaikissa elämämme tilanteissa. Nämä neuvot ovat rakkaudellisia neuvoja, näissä ei ole pelolle sijaa. Kun kysymme viisaudeltamme, saamme juuri oikean vastauksen, ei pelkästään "minua itseäni" ajatellen, vaan kaikkien kannalta oikean vastauksen. Kun olemme syvimmiltämme yhtä, viisaus ymmärtää tilanteet myös toisten kannalta.

Emme aina kiireen keskellä kuule viisauttamme. Jokin vie huomiomme pois rakkaudesta ja pelko tuo arkeen haasteita. Pilvet kerääntyvät harmaina ympärillemme, vaikka todellisuudessa olemme täynnä auringonpaistetta. Saatamme olla kärsimättömiä toisiamme kohtaan, vaikka voisimme kellua yhdessä rakkaudessa ja armeliaisuudessa. Minulle mm. maalaaminen ja luonnossa liikkuminen on sitä pysähtymistä, ja kuuntelemista. Silloin löydän vastauksia ja ratkaisuja vaikeisiinkin tilanteisiin, näen asioiden todelliset merkitykset ja hetken elämä tuntuu taas kevyemmältä kulkea. Kun opin luottamaan, tiedän, etten ole koskaan yksin. Se on ehkä kallisarvoisimpia asioita, joita olen viime aikoina oivaltanut.

Sinullakin on varmasti oma tapasi pysähtyä ja kuunnella viisauttasi. Olkoon maalaus muistutus siitä, että otat tarpeeksi aikaa itsellesi ja muistat kuinka kallisarvoinen olet, juuri sellaisena kuin olet! <3

 

 

Antaa viisauden vielä muhia... ei ollut vielä aika maalata lupaamaani "viisaus asuu meissä" maalausta. Muutama päivä on mennyt flunssaa potiessa kotona, joten ei kai se ihme, että kaipaa värien voimaa ja leikittelyä. Tänään oli hyvä päivä päästää irti, ja tehdä jotain lapsellista. Sotkea kädet ja maalit totaalisesti, ilman mitään paineita, millaista jälkeä siitä tulee. Väriterapiapäivä siis, ja musiikkina soi taustalla Amélien leikittelevän ihana ja inspiroiva leffamusiikki.

Ehkä tämä irrottelu kuvastaa sitä sisäistä lasta, joka haluaa leikkiä. Arkeeni on alkanut tulla lasten näkökulmaa, joka tuntuu tervetulleelta. Uusi kämppikseni 4-vuotias Miro (tuleva pilotti) innostaa minua lähtemään lentoon, phhhhhrrrrr... kuuluu vain, ja lentokoneet ottavat toisistaan kilpaa. Hän selkeästi kehoittaa lähtemään reissuun - inspiroitumaan uusista asioista, kuten tämän vuoden teemaan sopii! Tänään tutustuin myös MLL:n perhekummiuden kautta 4-vuotiaaseen iloiseen tyttöön, joka sai muistuttamaan minua itseäni värien tärkeydestä pukeutumisessa. En muistanutkaan, miten ihanan värikkäitä lasten vaatteet (etenkin tyttöjen) ovat! Pinkkiä paitaa, lilaa housua, punaista sukkaa... ai mikä värien kirjo! Miksi me aikuiset pukeudummekaan niin hillitysti?

Eikä tämä lasten maailma tähän lopu, myös harrastuksissa lasten näkökulma on näkyvissä, sillä suunnittelemme parhaillaan Nuorkauppakamarissa lasten konserttia. Tämä päivä oli siis aivan oiva päivä saada inspiraatiota tulevan konsertin suunnitteluun, joka jatkuu jälleen tulevalla viikolla.

Näin ne suunnitelmat muuttuvat - pienet poikkeamat tekevät arjesta hauskempaa, ja tämä päivä oli jälleen hyvä muistutus siitä, että meissä jokaisessa asuu pieni lapsi, joka pyytää saada päästä leikkimään! Ollaan kilttejä itseämme kohtaan, ja annetaan itsellemme aikaa leikkiin ja luovuuteen - se pitää meidät rakkauden polulla! :)

 

Etusivulla nähtävästä maalauksesta tämä kaikki lähti. Otin maalauspohjan ja akryylimaalit pensseleineen esille, ja siinä vaiheessa jo ajattelin, että nyt haluan tehdä jotain erilaista. Uusi vuosi - uudet tuulet. Maalaaminen alkaa minulla siitä, että otan esille ne värit, jotka minua kullakin kertaa viehättävät, intuitiivinen valinta siis. Tällä kertaa väreiksi valikoituivat sinisen ja turkoosin eri sävyt, valkoinen ja ruskea. Jos loppuvuoden pimeissä hetkissä keho tarvitsi punaista, nyt talven viileät sävyt alkavat herättää huomioni. Aloin maalata pohjaa entiseen tapaan, mutta ymmärsin, että jos haluan muutoksia, on minun tehtävä jotain eri tavalla. Heitin pensselit pois, ja sotkin sormeni väreihin. Sehän vasta hauskaa oli, ja siitä alkoikin löytyä uudenlainen tapa aloittaa maalaaminen. Pensselin vaihe tuli sitten vasta, kun maalaukseen alkoi kehkeytyä vene ja muut tarkemmat yksityiskohdat. Jätin hetkeksi maalaamisen kesken, ja annoin ajatuksien muhia... Olin saanut kuvaan veneen, ja pohdin, minne olen matkalla. Ajatus kotiinpaluusta syntyi, kun kyyhkyset lensivät kuvaan mukaan. Kyyhkynen (ja valkoinen sulka) on ollut viime vuosina minulle oman totuuteni symboli. Se johdattaa minut kotiin, joten tässä sitä nyt ollaan... matkalla kotiin, kyyhkysten johdattamana. Maalaamisen avulla työstän omia ajatuksia ja saan uusia oivalluksia elämästä.

Voit pohtia, mikä johdattaa sinun matkaa, onko sinulla kentis jokin oma symboli, minkä nähdessäsi saat vahvistusta olevasi juuri oikeassa paikassa, oikeaan aikaan? Yhdessä matkaaminen on paljon hauskempaa ja antoisampaa, joten toivon teistä blogin seuraajista aktiivisia osallistujia. <3

Seuraava maalaus on jo työn alla. Sain ajatuksen yöllä, ja nimikin työlle tuli unessa. "Viisaus asuu meissä."  Eli sitä viisautta nyt sitten etsimään...