Tauon jälkeen sain pensselin jälleen käteeni. Tämä viikko on ollut taistelua oman egoni kanssa. Pelot ja negatiiviset uskomukset ovat tulleet näkyville, jotta voin tunnistaa ne ja jälleen valita valon ja rakkauden. Kai se on tätä kevään levottomuutta. Maalasin viikolla ensin keltaisen pohjan, sillä tarvitsin sen valoa ja toivoa. En ole koskaan ollut keltaisen värin fani, mutta jostain syystä tänä keväänä olen sitä kaivannut. Katselin keltaista taulun pohjaa muutaman päivän, odottaen inspiraatiota ja sainkin unessa maalaukselle nimen, ja kuva alkoi kehittyä kun sain pensselin käteeni. Uni muistutti toivosta ja valosta ja loi uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Sitä tämä maalaus haluaakin tuoda itse kullekin. Antaa kuvan puhua tällä kertaa enemmän kuin sanojen... <3